Kaivossa
Niityn piellus syisen
illan,
sokkeli raunioinen
vanhan sisäpihan,
maassa makaa ajan
viemä.
Nousee tuuli, yltyy
sade,
keltaiset lehdet
irrottaa puista.
Niityllä korkean
heinikon,
nousee rumpu avoin
kivinen.
Salaisuutensa sisäänsä
säilöö,
ei niitä maailmalle
kerro.
Rehevöivän seisova
vesi,
peittää epäilykset
allensa,
tuulen yhä yltyessä.
[FINIS]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti