Metafora

Jäisien rantojen kylmien tuulien alla,

lepäävät tuulten raiskaamat kivet.

Eivät juokse kauemmaksi,

eivät valita kokeneensa vääryyttä.

Kylmän pyyhkimästä todellisuudesta,

metaforalle kauniita sanoja.

Palasia joiden kuuleminen koskettaa,

mieltämme tämän koruttomuuden alla.

Voisivatko mielikuvamme kauneempia olla.

Elääkö pyhälle kastettu kaunis mielemme,

epätoivon usvassa naiiviuden takana.

Jäisten rantojen kylmien tuulten alla,

lepäämme itse kuin tuulen raiskaamat kivet.

Emme liioin juokse kauemmaksi,

emmekä valita kokemaamme vääryyttä,

koska sille ei ole aihetta.

_

Välikirjoitus #2

Vuosi on jälleen kerran vaihtunut, joten jälleen on tullut aika katsoa ulos ja nuuhkia kirpeää pakkasilmaa.

Tämäkin vuosi tuo mukanaan muutamia muutoksia blogini kirjoittamiseen.
Tulen päivittämään blogiani tämän vuoden aikana epäsäännöllisemmin kuin aikaisemmin, sillä olen keskittämässä voimavarojani uudempiin projekteihin ja mahdollisuuksiin, joiden valmisteleminen piti minut varsin kiireisenä alkutalven edetessä.

Tulen tarjoamaan tarkempaa informaatiota projekteihini liittyen, kunhan aika on kypsä.

-Siihen asti:
Kaunista ja inspiroivaa talvea!
T: Andy Crow.