Pirunkarkotus
Piru pieni ja pahainen,
kepposteli, vihtoi
ja tavaroita pudotteli,
kaapin ovia paukutteli.
Ei kauaa ollut
mieluinen vieras
harmaan tuvan
isäntäväelle,
vaikka olisi sija
vierasvaralle.
Ajoittain riehui ja
nurkkiakin sotki,
lauteiden alla
saunatontun kanssa paini.
Vaan eräänä iltana
isäntä
paukkeeseen heräsi
ja peiton alta nousi,
saappaat veti jalkansa
ja paidansa napitti.
Painokkain askelin ulos
marssi,
mennessään perkeleet
kirosi
ja nakkeli puita
pinosta.
Puiden raosta
viinapullon otti,
kuismakasvit maasta
nyhti,
kukat suussaan
pureskeli,
alas kulautti
huikallansa.
-Nyt piru otetaan
miehestä mittaa,
nyt sinä painut
hiiteen täältä!
Isäntä huusi ja
asekseen
koivuisen halon
tempaisi.
Varmin askelin sisään
laukkoi,
vimmatusti karjui.
Muu perhe pihalle
juoksi.
Tarttui pirua hännästä,
kieputti ilmassa
ja seinään läiski.
Kohotti halon ja
tempaisi
tuohisella kyljellä
räyhähenkeä
kannikkaan.
Niin huusi ja valitti
vimmatusti,
piru häntäänsä
pidellen ulos juoksi,
aina soraisen tien
laitaan asti.
Saunatonttukin
pahnoiltaan heräsi
ja oven välistä
pihalle kurkisti.
Näki pirun
raahustavan,
kankkuaan pidellen
nilkuttavan.
Lausui tonttu
kynnykseltä;
sinne kaikkosi
kiusanhenki.
_