Pohdinto

Pyhyyden matkalla soraisille karikoille,

kuin pennosen soittavalle muusikolle,

laupeus ojentaa almun raajarikolle.

Kitkeekö itsekkyyden rakkauden sanalla,

kurkotellen vapahdusta kivien rinnalla,

peseekö kasvonsa kuilun partaalla.

Seisoen yksin kostealla jyrkänteellä,

vaahtopäät lyövät kivien yllä,

tarinaa ei kerro ylpeydellä,

ylpeys käy lankeemuksen edellä,

pyhyyden matkalla soraisille karikoille.

_