Auringon katse lokakuulle

Auringon katse lokakuulle

Jäisen totuus auringon alla,

lumivaipan puuterin,

kimallusta on.

Aurinko paistaa, jos ylös katsot,

ei siellä pilviä ole.

Valolta vain varjoon pääset,

katseetta et pala.

Elämältä kaukaisuuteen valkealta riistää,

kesäniityt vihreät jo ajan tuolla puolen.

Kerran ehkä ensi vuonna,

raudus kukkii jälleen.

Siihen asti lokakuuta,

marraskuulle taittuu.

[FINIS]

Korkea on lauta-aita vieraan pihamaan

Korkea on lauta-aita vieraan pihamaan

I

Vieraan puolen maisemaa,

toiselle puolelle kurkkii,

aidan raosta tyttö tuo,

jolla pinnejä hiuksissaan.

Toisel puolel lauta-aidan,

onko siellä vehreämpää.

Pihamaansa tutun,

puolella tuntemattoman,

kivat kestit, hauskat kutsut,

luoksensa vehreys kutsuu.

Pieni tyttö utelias,

tarkkaavaisena katselee,

vieraan puolen maisemaa,

Korkeat ovat laudat nuo,

portittoman aidan.

Pienen maailman näyt nuo,

sijan ihailulle antavat.

II

Vieraan puolen maisemaa,

toiselle puolelle kurkkii,

aidan raosta tyttö tuo,

joka mädän maailman haistaa.

Toisel puolel lauta-aidan,

onko siellä eheämpää.

Pihamaansa tutun,

puolella tuntemattoman,

kivatko kestit, hauskatko kutsut,

luoksensa erhe ei kutsu.

Pieni tyttö utelias,

tarkkaavaisena katselee,

vieraan puolen maisemaa,

ohdakkeet ja piikkipensaat,

mädän yllä leijailevat kärpäset.

Korkeat ovat laudat nuo,

portittoman aidan.

Pienen maailman näyt nuo,

sijaa valheelle eivät anna.

III

Vieraan puolen maisemaa,

toiselle puolelle kurkkii,

aidan raosta tyttö tuo,

joka mädän maailman näkee.

Pieni tyttö utelias,

tarkkaavaisena katsoi,

vieraan puolen turmelusta.

Tällä puolel lauta-aidan,

täällä on sentään rauha.

[FINIS]

Riisuttu

Riisuttu

Hiljaa hiipii nouseva varjo,

kynttilän tulessa tanssii.

Vasemmalla musta,

steariinin noro kyljellänsä.

Oikealla valkoinen,

tasapainoa rakentaa,

mustan luomaan pohjaan.

Tyhjän täyttää,

rakkautta vaalii.

Ykseys täyttää polun,

maailman pienet sirpaleet.

[FINIS]

Syksy

Syksy

Aika jolla silmäni lepää,

keinutuolin syleilyssä,

ilmanhenkäys kylmetessä,

lehdet puista pudottaa.

Hämärän aika syisen illan,

varjot mieleni rauhoittaa.

Hiljaisuuden valkeaa vaippaa,

luo taasen maahansa.

Puhtaus on kaunista,

antaa valkeuden tulla!

[FINIS]