Auringon
katse lokakuulle
Jäisen totuus auringon
alla,
lumivaipan puuterin,
kimallusta on.
Aurinko paistaa, jos
ylös katsot,
ei siellä pilviä ole.
Valolta vain varjoon
pääset,
katseetta et pala.
Elämältä
kaukaisuuteen valkealta riistää,
kesäniityt vihreät jo
ajan tuolla puolen.
Kerran ehkä ensi
vuonna,
raudus kukkii jälleen.
Siihen asti lokakuuta,
marraskuulle taittuu.
[FINIS]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti