Lovesta noussut

Lovesta noussut

Mistäkö noussut olen,

kerron sinulle lapseni.

Kaukaa olen matkannut,

pitkään olen kiivennyt.

Kolkko mutta hämärä,

kaunis kuin kuolevan mieli.

Mutta muista lapseni,

kauneus tuo,

piilee katsojansa silmissä.

Kolkko mutta hämärä.

Siksi aurinko ei paistanut sinne.

Ei kuulunut siellä naurut ilon,

ei tuskanhuudot kuolevan.

Ai mistäkö tullut olen.

Tiedä vain lapseni,

kauan olen kiivennyt.

[FINIS]

Sortunut maa

Sortunut maa

Musiikin sävel ruosteinen,

mielen kerran täyttäneen.

Missä ovat ajat nuo,

urut niin kaihoisat,

sekä vaskikello kumea.

Maailma sortuen hajosi,

alas kuoppaansa lankesi.

Voinko vielä uinua,

vielä kerran nukahtaa.

Älä vie minua viel,

en ole viel valmis,

matkaa jäljellä viel!

Kait musiikin sävel ruosteisen,

mielen kerran täyttäneen,

vielä löydän ajat nuo.

Maailman kuoppaan langenneen.

[FINIS]

Sarvet

Sarvet

I

Illan tullen sarvet nousee,

sarvet läpi arpien.

Stigmat vanhat puhkaisee,

verellänsä pyhittää.

Sarvet nousi valkopäiset,

Jano puhkoo sielua.

Kalpein sormin sarveen tartun,

temmon lailla vimmatun.

Sarvet nousi valkopäiset,

vereen taas tuhritut.

Kipu koskee aisteja,

Sarvet eivät irtoa.

II

Kirouksesta en pääse irti,

ivaa kait tuon kohtalon.

Kerran virkkoi noita-akka;

Taakka olkoon palkkasi,

matkasi kivinen reki,

lähemmäs tuoden ikeesi,

ehkä viimeinkin tunnet sen.

Tuon jälkeen kirosi;

- Sarvet olkoon palkkasi!

[FINIS]

Kaste

Kaste

Mekko vaalea repaleinen,

niityn poikki taittaa.

Tyttö nuori niityllä,

sivuille ei vilkuile.

Usva peittää heinikkoa,

hallan hyväilemää niittyä.

Tyttö nuori heinikossa,

sivuille ei vilkuile.

Yksin lipuu hiljaa,

usvaverho peittonaan.

Jalat pienet kalpeat,

nurmea eivät kosketa.

Hiljaa lipuu tyttö nuori,

niityn päätä tavoittaa.

Aamuauringon noustessa,

horisontti valaistuu.

Kirkkaat säteet valollansa,

tytön nuoren häivyttää,

usvaan pian haihtuvaan.

Ehkä taasen ensiyönä,

mekko vaalea repaleinen,

niityn poikki taittaa.

[FINIS]

Ontuvan monologia

Ontuvan monologia

Kenelle soitat,

-jos et puhua voi.

Tumman luurin nostat,

-vaikket puhua voi.

Numeron mielestäsi pyörität,

-et puhua voi.

Numerolevy takaisin palautuu,

luuri on jo korvallasi.

Kukaan ei vastaan,

-jos et puhua voi.

[FINIS]

Ruusukuurna

Ruusukuurna

Ikkunastain katsoen,

ajatuksiini tukahtuen,

ummistaen viimein silmäni.

Maan kylmän routaisen,

lumi tehden tuloaan.

Hiljaisuus tekee kaunihiksi,

hiutaleiden leijaillessa.

Ruusut joskus punaiset,

kauden ovat luovuttaneet,

kuihtuneena alistuneet,

lehtensä jo tiputtaneet.

Henkäys kylmän huurteisen,

pyyhkii taulun valkoisen.

[FINIS]