Kolibri
I
Hentoinen
pieni kirskulintu,
valkosulkainen
kolibri,
valon
ja varjon sopukassa,
kolibri
liitää maailmojen välissä.
Pihamaalla
tutun,
puolella
tuntemattoman,
kuin
pieni tyttö tuo,
joka
aidan raosta kurkki.
Vain
siiveniskujen päässä,
pyöreän
verson ympäriltä,
ilmaa
nuuhki ja varjoissa aisti,
fuksianpunaisen
nektarin,
luokseen
kutsuvan feromonin.
II
Hentoinen
pieni kirskulintu,
valkosiipinen
kolibri,
mielensä
pian rohkaisee.
Siiveniskut
hämärää kohti,
tarkkaavaisena
katselee,
kuin
aidan raosta kurkkisi,
kukkivaa
verenpisaraa.
Anovasti
kimaltavin silmin,
siiveniskut
hämärää kohden,
pienen
maailman näyt nuo,
kimmeltävä
pisara varjojen tarhassa.
III
Hentoinen
pieni kirskulintu,
puhdassiipinen
feminiini,
kietoo
siivet ympärille,
valkosiipinen
kolibri.
Nostaa
katseen varjoja kohti,
viestiä
toimittava valontuoja.
Valo
väistyy kuolemalta,
varjot
kiertää elämältä,
kolibri
liitää maailmojen välissä.
Puolelta
valon ja varjon,
toisesta
löytää rauhan,
elinvoimaisen
vehreän nurmen,
fuksianpunaisen
pisaran.
_
