Kerran virrannut

Kerran virrannut

I

Veremme virtaa,

nousten, kuohuen

Mieli kiehuva,

ei pysy muotissaan.

Kahleet murrettuna,

veren virranneen.

Aikamme nousta,

läpi iäisyyden käy.

Nousten kuohuen,

läpi mustan sydämen.

Rautakuori pian,

murtaa tämän maan.

Hopeaa vai lyijyä,

kuka päättää saa?

Veremme virtaa,

nousten kuohuen.

Kahleet murrettuna,

veren virranneen.

Tulevaisuus valon langettaa,

yli varjojen,
yli horisontinkin.

Aikamme musta,

pian harmahaksi käy.

Elämä kuollut,

pian uuden alun saa.

On aikamme nousta

läpi iäisyyden käy.

Nousten kuohuen,

läpi mustan sydämen.

II

Tajunnan virtaa,

kuka voipi koskettaa.

Kuka tanssiin pakahtuu,

joku joutuu istumaan?

Hiljainen kauneus

onko tavoiteltavaa?

Yltääkö harmonia,

läpi tumman kivenkin,

tähän luolaan,

jossa maata saan?

Kuka tanssiin pakahtuu,

kuka joutuu istumaan?

Valo muurattuna,

ulkopuolelle.

Tajunnan virtaa,

viel joku koskettaa.

[FINIS]

Kehän syklit

Kehän syklit

Kehä jota kuljemme matkallamme,

läpi syklien seitsemän,

kehä kaunoinen on.

Onko katse kuolon silmissämme,

vai tunne lämpöinen kehällämme?

Onko matkamme ruususten koskettama,

kuopat, kannot väistää kivisen tien,

sydämellään tuntien puhtoisen rakkauden?

Kehä jota kuljemme matkallamme,

läpi syklien seitsemän,

kehä kaunoinen on.

Onko katse kuolon silmissämme,

vai vuotaako maan visva käsistämme?

[FINIS]

AEM; Aquarius

AEM; Aquarius

I

Kaunis pieni enkelini,

Jaa kanssasi tämä hetki,

Kuunnellen kanssani hiljaisuutta.

Tanssi kanssani tämä tanssi,

välittämättä tästä maailmasta,

tässä olemme kaksin.

Pieni kaunis enkelini,

tunne minut lähelläsi,

sinut otan suojaan,

mustien siipieni.

Tanssi kanssani tämä hetki,

näyttäen minulle kasvosi.

Kimaltava katseesi,

heijastus peilin sielusi.

Peili tuo valollansa,

korventaa tummaa sydäntäni.

Muistathan pieni enkelini,

sinua en riko.

II

Kaunis pieni enkelini,

Lankeathan kanssani.

Tartu käteeni,

luota minuun.

Sulje silmäsi,

heittäydy alas kanssani.

Suojaan sinua,

siivilläni mustilla.

Venus valaiskoon matkaamme,

autiomaalle kiviselle

alle kuuman aavikon.

Tule minun vierelleni,

astuen valtakuntaani.

Kolkko mutta hämärä,

sinulle on paikkasi.

Valaise luolani valollasi,

revin kauniit siipesi.

En sinua pois voi päästää,

kolkko mutta hämärä,

sinulle on paikkasi.

Se on minun valtakuntani.

[FINIS]

Pimeästä

Pimeästä

Kuljen tällä tiellä,

kivisellä,

hämärässä.

Kompuroin ja lankean,

voimattomana,

hämärässä.

Kostea maa kasvoillani,

liikkumatta,

hämärässä.

Liljojen lempeä tuoksu,

kylmässä,

hämärässä.

Viimeinkin löysin sen,

tyyneyden,

pimeästä.

[FINIS]

Kiven aika

Kiven aika

Kiviselle alttarille,

Sinut levittää kuin neitsyen.

Kaapu tumma repaleinen,

verhona tuon isännän.

Kasvot tummat vaalean,

haistat raudan katkeran.

Kiviselle alttarille,

Sinut sitoo neitsyen.

Aikeillensa alttihiksi,

vallallensa uhriksi.

Kuulet kellon kumahtavan,

yhdeksästi puhdistuvan.

Hahmo tumman repaleisen,

alttarille astelee.

Kuulet mantrat heprean,

kuin manifestin kutsuvan.

Kylmä teräs vatsallasi,

viilto koskee sieluasi.

Unohdukseen vaipuvaisen,

Aika vaihtaa maiseman.

Veri vuotaa vatsaltasi,

pisara kastaa kylkeäsi.

Kuulet kaiun kaukaisen,

kuin mielellesi kuiskien.

Maistat raudan suloisen,

ajallisen autuaan.

Vaivut syvään maailmaan,

ajasta irti leijuen.

Kuulet kaijun kumean,

yhdeksästi puhdistuvan.

Hahmo tumma repaleinen,

Sinut irti vapautta.

Avoin arpi kirveltää,

mantran uuden aloittaa.

[FINIS]

Verenpisara

Verenpisara

Onko maailmasi tehty kukkasista?

Ruusuista punaisista,

liljoista valkeista,

gerberoista keltaisista.

Kuljetko yksin,

tanssien kukkaniityllä?

Onko maailmasi tehty kukkasista,

joita Baal ravitsee?

Maailmasi kaunis niin,

kuin kukkiva verenpisara.

[FINIS]

Pieni enkeli

Pieni enkeli

Kaunis pieni enkelini, en sinua riko.

Satutan sinua rakkaudella, en sinua riko.

Satutan sinua lämmölläni, sinua en riko.

Asettelen sinut nöyräksi, uuteen tuntemattomaan.

Tunnet sähkön kehollasi, häväistyn mutta rakkaan.

Nyörit hiertyvät ihollasi, side pimentää silmäsi.

Ole minulle nöyrä!

Tunnet kivun kehollasi, lämpö polttaa sisintäsi.

Kipu lämmin sisälläsi, saa kyyneleet silmistäsi.

Raipan iskut vartalolla, vapiset ja alistut.

Polttava kouristus kehossasi, hetkestä sinut irroittaa.

Side pehmeä silmilläsi, taas muistat sen.

Nyöri tuntuu lämpöiseltä, pisara lämmin reidelläsi.

Sinut käännän kyljellesi, maistaen kosteita huuliasi.

Vedän sinut lähelleni, kädet kiedon ympärille.

Tyynnytän mielesi lämmölläni, avatessa nyörejäsi.

Hengitän hiljaa kaulallesi, riisun siteen lämpimän.

Raukea katse silmissäsi, silmäluomet kostunein.

Pyyhin kosteat silmiäsi, suutelen taas ehjäksi.

[FINIS]

Peikko

Peikko

Peikko pieni siimahäntä,

karvat syönyt hännästänsä.

Omassa ulossaan yksin riippuu,

kaatuneen jakkaran yllä.

Tuohet lojuu lattialla,

alla raavitun jakkaran.

Loimu liekin kynttilän,

valo seinän nuoleman.

Kauralyhde tuoksuen,

vieressä raavitun jakkaran.

Peikko pieni siimahäntä,

karvat syönyt hännästänsä.

Omassa köydessään yksin riippuu,

Kattoparrun alla.

[FINIS]

Pirunkello

PIRUNKELLO

Löysin kerran pirunkellon.

Kerran vaskisesti kumajaa,

yllä tumman kivipellon.

Metsä kaunis sammaleinen,

naavan tuulessa vaipuneen.

Kello kaunis pisarainen,

ajan hammas syönyt sen.

Kivikkoa tummaa vartioi,

Jäkälä tullessa kuihtuvaan,

Valo ei pellolle yltää voi.

Menneisyyteen pinttyen,

pirunkellon kahliten,

ajan hammas syönyt on.

Tumman harmaan kauneuden,

tumma sointu täyttää sen.

Vaskisesti kumajaa,

menneisyyden lauluaan.

Pirunkello vangittuna,

ajan hampaan armoilla,

yllä tumman kivipellon

täältä löydän sen.

[FINIS]

Tekotaiteellisen Elegia

Tekotaiteellisen Elegia

Uneksitko vapaudesta,

Matkallas maailmaan.

Kuuletko suloisen,

Harpun enkelten.

Suloista lauluaan,

On valkosiipisten.

Uneksitko pakkasesta,

On puro hiljainen,

Solina vaienneen.

Uneksitko vapaudesta,

Pakkanen autuas,

Matkallas maailmaan.

Lumikukka huurteinen,

Puron varren hiljenneen,

Minulle kuiskien.

Uneksitko pakkasesta,

Vai vapaus autuas,

Se puro hiljainen.

Muistojen harmaiset,

Hiljaiset kuvajaiset,

Kerääntyen luokseni,

Minulle kuiskien.

Harmaiset kuvajaiset,

Kylmän sydämein,

itkien taas vertaan.

[FINIS]

Prologue

Blogini tulee sisältämään omalla kynällä kirjoittamiani runoja.
´Runot varjoista´ tulee olemaan samalla henkilökohtainen ponnistukseni, että oman ilmaisuni manifestaatio, jonka kautta pystyn tarkastelemaan omaa kädenjälkeäni, tarjoten osan palasista myös muille.

Kuten ylempänä viittasin, runoni kumpuavat omasta kynästäni, joka pukee inspiraation konkreettisempaan muotoon.
´Runot varjoista´ tulee tavoittelemaan tummaa estetiikkaa, jonka johdosta lienee hyvä mainita, että osa runoista ja muista teksteistä tulee käsittelemään estetiikan lisäksi myös mortifikaation pyörteitä, tabuja, sekä aiheita, joista toivottavasti kumpuaa tunteita ja ajatuksia myös lukijoille.

Toivon että blogini löytää oman paikkansa niille, jotka ymmärtävät ja pystyvät käsittelemään elämää kauneudella.