Kiven
aika
Kiviselle alttarille,
Sinut levittää kuin
neitsyen.
Kaapu tumma repaleinen,
verhona tuon isännän.
Kasvot tummat vaalean,
haistat raudan
katkeran.
Kiviselle alttarille,
Sinut sitoo neitsyen.
Aikeillensa alttihiksi,
vallallensa uhriksi.
Kuulet kellon
kumahtavan,
yhdeksästi
puhdistuvan.
Hahmo tumman
repaleisen,
alttarille astelee.
Kuulet mantrat heprean,
kuin manifestin
kutsuvan.
Kylmä teräs
vatsallasi,
viilto koskee sieluasi.
Unohdukseen
vaipuvaisen,
Aika vaihtaa maiseman.
Veri vuotaa vatsaltasi,
pisara kastaa kylkeäsi.
Kuulet kaiun kaukaisen,
kuin mielellesi
kuiskien.
Maistat raudan
suloisen,
ajallisen autuaan.
Vaivut syvään
maailmaan,
ajasta irti leijuen.
Kuulet kaijun kumean,
yhdeksästi
puhdistuvan.
Hahmo tumma repaleinen,
Sinut irti vapautta.
Avoin arpi kirveltää,
mantran uuden aloittaa.
[FINIS]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti