Kerran virrannut

Kerran virrannut

I

Veremme virtaa,

nousten, kuohuen

Mieli kiehuva,

ei pysy muotissaan.

Kahleet murrettuna,

veren virranneen.

Aikamme nousta,

läpi iäisyyden käy.

Nousten kuohuen,

läpi mustan sydämen.

Rautakuori pian,

murtaa tämän maan.

Hopeaa vai lyijyä,

kuka päättää saa?

Veremme virtaa,

nousten kuohuen.

Kahleet murrettuna,

veren virranneen.

Tulevaisuus valon langettaa,

yli varjojen,
yli horisontinkin.

Aikamme musta,

pian harmahaksi käy.

Elämä kuollut,

pian uuden alun saa.

On aikamme nousta

läpi iäisyyden käy.

Nousten kuohuen,

läpi mustan sydämen.

II

Tajunnan virtaa,

kuka voipi koskettaa.

Kuka tanssiin pakahtuu,

joku joutuu istumaan?

Hiljainen kauneus

onko tavoiteltavaa?

Yltääkö harmonia,

läpi tumman kivenkin,

tähän luolaan,

jossa maata saan?

Kuka tanssiin pakahtuu,

kuka joutuu istumaan?

Valo muurattuna,

ulkopuolelle.

Tajunnan virtaa,

viel joku koskettaa.

[FINIS]