Pirunkello

PIRUNKELLO

Löysin kerran pirunkellon.

Kerran vaskisesti kumajaa,

yllä tumman kivipellon.

Metsä kaunis sammaleinen,

naavan tuulessa vaipuneen.

Kello kaunis pisarainen,

ajan hammas syönyt sen.

Kivikkoa tummaa vartioi,

Jäkälä tullessa kuihtuvaan,

Valo ei pellolle yltää voi.

Menneisyyteen pinttyen,

pirunkellon kahliten,

ajan hammas syönyt on.

Tumman harmaan kauneuden,

tumma sointu täyttää sen.

Vaskisesti kumajaa,

menneisyyden lauluaan.

Pirunkello vangittuna,

ajan hampaan armoilla,

yllä tumman kivipellon

täältä löydän sen.

[FINIS]