Arkkitehti

Arkkitehti

Asun harmaassa maassa
soraisten mäkien keskellä,
joiden rinteiden varjot,
minulle suojaansa tarjoavat

päivänvalon keskellä.

Rakennan kauneutta sulin käsin,
ruskan luo synnytän kaamoksen,
maan tomusta nostan pakkasen,
kylmyyden puhtaasta rakkaudesta,
jonka keväinen aurinko pyhittää
 kasvun ja vehreyden nimessä.

Puhallan yhtä tuulen kanssa.

Tummien verhojen takana luon,
mitä maailma haluaa olla.
Entropian polttoaine joka palaa
tomuksi ja tuhkaksi jälleen.

Muovaan ja rakennan kaiken uuteen loistoonsa,
jotta kehä alkaisi uudelleen.
Se on tehtäväni rakkaudesta elämälle.

Minä olen arkkitehti.