Lovesta
noussut
Mistäkö noussut olen,
kerron sinulle lapseni.
Kaukaa olen matkannut,
pitkään olen
kiivennyt.
Kolkko mutta hämärä,
kaunis kuin kuolevan
mieli.
Mutta muista lapseni,
kauneus tuo,
piilee katsojansa
silmissä.
Kolkko mutta hämärä.
Siksi aurinko ei
paistanut sinne.
Ei kuulunut siellä
naurut ilon,
ei tuskanhuudot
kuolevan.
Ai mistäkö tullut
olen.
Tiedä vain lapseni,
kauan olen kiivennyt.
[FINIS]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti