Sarvet

Sarvet

I

Illan tullen sarvet nousee,

sarvet läpi arpien.

Stigmat vanhat puhkaisee,

verellänsä pyhittää.

Sarvet nousi valkopäiset,

Jano puhkoo sielua.

Kalpein sormin sarveen tartun,

temmon lailla vimmatun.

Sarvet nousi valkopäiset,

vereen taas tuhritut.

Kipu koskee aisteja,

Sarvet eivät irtoa.

II

Kirouksesta en pääse irti,

ivaa kait tuon kohtalon.

Kerran virkkoi noita-akka;

Taakka olkoon palkkasi,

matkasi kivinen reki,

lähemmäs tuoden ikeesi,

ehkä viimeinkin tunnet sen.

Tuon jälkeen kirosi;

- Sarvet olkoon palkkasi!

[FINIS]