Syksy

Syksy

Aika jolla silmäni lepää,

keinutuolin syleilyssä,

ilmanhenkäys kylmetessä,

lehdet puista pudottaa.

Hämärän aika syisen illan,

varjot mieleni rauhoittaa.

Hiljaisuuden valkeaa vaippaa,

luo taasen maahansa.

Puhtaus on kaunista,

antaa valkeuden tulla!

[FINIS]

Kaivossa

Kaivossa

Niityn piellus syisen illan,

sokkeli raunioinen vanhan sisäpihan,

maassa makaa ajan viemä.

Nousee tuuli, yltyy sade,

keltaiset lehdet irrottaa puista.

Niityllä korkean heinikon,

nousee rumpu avoin kivinen.

Salaisuutensa sisäänsä säilöö,

ei niitä maailmalle kerro.

Rehevöivän seisova vesi,

peittää epäilykset allensa,

tuulen yhä yltyessä.

[FINIS]