Pirunkarkotus

Piru pieni ja pahainen,

kepposteli, vihtoi

ja tavaroita pudotteli,

kaapin ovia paukutteli.

Ei kauaa ollut mieluinen vieras

harmaan tuvan isäntäväelle,

vaikka olisi sija vierasvaralle.

Ajoittain riehui ja nurkkiakin sotki,

lauteiden alla saunatontun kanssa paini.

Vaan eräänä iltana isäntä

paukkeeseen heräsi

ja peiton alta nousi,

saappaat veti jalkansa

ja paidansa napitti.

Painokkain askelin ulos marssi,

mennessään perkeleet kirosi

ja nakkeli puita pinosta.

Puiden raosta viinapullon otti,

kuismakasvit maasta nyhti,

kukat suussaan pureskeli,

alas kulautti huikallansa.

-Nyt piru otetaan miehestä mittaa,

nyt sinä painut hiiteen täältä!

Isäntä huusi ja asekseen

koivuisen halon tempaisi.

Varmin askelin sisään laukkoi,

vimmatusti karjui.

Muu perhe pihalle juoksi.

Tarttui pirua hännästä,

kieputti ilmassa

ja seinään läiski.

Kohotti halon ja tempaisi

tuohisella kyljellä

räyhähenkeä kannikkaan.

Niin huusi ja valitti vimmatusti,

piru häntäänsä pidellen ulos juoksi,

aina soraisen tien laitaan asti.

Saunatonttukin pahnoiltaan heräsi

ja oven välistä pihalle kurkisti.

Näki pirun raahustavan,

kankkuaan pidellen nilkuttavan.

Lausui tonttu kynnykseltä;

sinne kaikkosi kiusanhenki.

_