Katkeransuloinen
maisema maalaa taivaasta,
sekä maailmaa jossa
jossa voimme kulkea.
Värähtelyn lailla se
pukee maisemansa
herkkyyden seinän
ajatuksille.
Kauneutta kirouksen
leimalla,
maailman hengittämistä,
Edenin paratiisista
perittyä
mustaa sappea.
Maailman jos
värisävyillä maalaisi,
harmaan monet sävyt,
vivahde punaista
seassa.
Se on kylmä sade ja
aaltoileva ranta,
laineet lyömässä
kosteille rantakiville.
Sen kauneus on
katsojansa silmissä.
Näky ei ole lohduton.
Auringon eteen lipuvat
tummat pilvet,
jotka luovat varjon.
Lyhyt sadekuuro
raikasta vettä.
Sen tuoksu, tila
hengittää.
Luonnonkauneutta elämän
keskellä.
_
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti