Havina
I
Nojaan käteni harmaan
seinään.
Tunnen sammaleen,
kylmän kiven.
Milloin muuttui
hyljätyksi,
roihujen lieskojen
pyyhkimäksi.
Ilman kattoa, ilman
tornia,
pyyhitty pois kalojen
ikeet.
Miekalla tuotuun vastaa
kivet ja keihäät,
merkkinä esirippu
revennyt.
Vertaan on maahan
langettanut,
levittänyt ruttoa,
kauneuden syönyt.
Vieläkö näet alle
lepraisen kuoren?
II
Paikassa tässä
seinään nojaan,
paikalla sortuneen
muurin.
Pyyhitty pois pyhyyden
löyhkän,
syklin kehän
päättyneen.
Miekalla tuotuun vastaa
kivet ja keihäät,
milloin repesi
esirippu,
paikan tehden
hyljätyksi.
Roihujen lieskojen
pyyhkimäksi.
[FINIS]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti