Runotyttö
Kaihoisat näkynsä
usvaista maailmaa,
sylissään pidellen
valkoista kirjaa.
Kynän rapinalla
paperilleen,
tyttö rikkoo
hiljaisuuttaan.
Istuen vaiti
tuolissansa,
lampun valaistessa
valollansa.
Kuunnellessaan yötöntä
yötään,
tyttö nostaa
katsettaan.
Kynänpäänsä
suuhunsa laittaa,
maailmaansa taas
laskeutuu,
nauttien omaa
hiljaisuuttaan.
Palveleeko maisema
romantiikkaa,
vaiko rokokoon
estetiikkaa.
Tyttö vain voi tietää,
kaihoisat näkynsä
usvaista maailmaa,
sylissään pidellen
valkoista kirjaa.
[FINIS]
Yöttömästä yöstä tuli mieleen kun viime yönä istuin sängyllä ja väritin värityskirjaa..*köh*
VastaaPoistaMutta tää runo. Tykkään tästä. Tulee mieleen tyttö joka istuu suuressa tuolissa ja keikkuu siinä kirja sylissä, kirjoittaen tarinan kuinka maailma syntyi ja kuinka maailma kuoli. Toinen vaihtoehto on sekin että tyttö elää omassa usvaisessa maailmassaan. Ehkä se näkee totuuden maailmasta.
<3:llä Mysteeri-wenku
Mielenkiintoinen pohdinta.
VastaaPoistaHienoa jos tekstini saavat aikaan puhuttelevia mielikuvia.
-Kiitos tästä.