Salaisuus seinästä
Ajatusteni taju, siten
kuin se on todellinen
kirmaa seinää, nurkkia
lattian
pysähtyen höylällä
vuollun hirrensivun kohdalla
tuijottamaan jälkien
epäsäännöllisyyttä.
Vuolun epäsäännöllistä
muotoa,
joka luo eheyden silmieni
eteen
huolimatta kaaoksesta.
Seinän tuijottaja joka
hengittää sisäänsä
asumaansa taloa ja sen
muotoja
lattialla pyöriviä
villakoiria
maalaisromanttisia
nurkkia,
joiden vinot listat
muistuttavat
itsetehdystä
prosesessista.
Niin on kaunis tämä
maailma,
keskellä muuttujien ja
poikkeusten keskellä,
josta jokainen meistä
pyrkii rakentamaan omansa.
Tarinansa se kertoo,
kenellekään hiiskumatta.
Näet muodon, näet
maalin,
ne vinot listat ja
pölypallot,
joita villakoiriksi
kutsuin.
Kuka hiiskuu historian
nuo sanat ja teot,
joita hirstoria elää ja
hengittää,
joku miettii kuiskivia
seiniä.
Jos seinät osaisivat
puhua,
tai kuiskisivat
salaisuuksia
muuttaisin taloon, jossa
ne
pysyisivät vaiti
toisten ihmisten elämästä.
_
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti