Mieleni
sopukassa
Irrallinen todellisuus
eskapismiin pakenee,
mielen pienet
kuvajaiset, suuret järvet vuoristot.
Rantaveden laineilla
luona lahoavan laiturin,
ohdakkeet ja
piikkipensaat kuvajaista vartioi.
Sopukassa suojaisassa
pieni tupa kelottuu,
piilopirtti katveessa
mielen pienen maailmaa.
Nääntyneet puut
rämeikön, tuvalle suojansa antaa.
Tuulenvire havinallaan,
tuulikelloon yhtyy,
kuutamo jo järvenrantaa
vuoristoista valaisee.
Irrallinen todellisuus
eskapismiin pakenee,
silmät avaan
tyyneydelle,
palaan kylmään
maailmaan.
Tämä maa ei ole minua
varten.
[FINIS]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti