Kostunut muuri

 I

Kauneutta ovat hiljaiset hetket

kosteassa portaikossa,

unohdettujen aarien

hiljaista melodiaa.

Kauneutta ovat hiljaiset virrat

sateen kostuttamilla kivillä,

hiljaisen yön solinaa.

Kuvatkoon maailmamme

ajatonta kauneutta

yhden katon alla.

II

Sammaleinen kivimuuri

aikakauden muuttuessa

säilyy yhä murtumatta.

Karheaa pintaa lohjenneen kiven,

rosoista lempeä graniitin,

yökasteen siunauksessa,

ajanhampaan uhrilahjaa.

Sammaleinen kivimuuri

aikakauden muuttuessa

kappaleen historiaansa nähnyt,

koleat talvet,

pitkät tummat yöt.

Kuullut sateen hiljaisen ropinan,

pienen enkelin huokauksen.

_