Varjonlapsi

Varjonlapsi

Varjonlapsi lattialla istuu.

Tuntemusten väsyneiden,

kirjo painaa mieltä.

Ilta kiitää väsynein silmin,

yöksi pian kääntyy,

vaan päivä onko valmis.

Unen aika,

kauan sitten,

kierien se ei tule.

Varjonlapsi vaikka kömpisi,

saarillensa pehmeille,

pimeys kaunis,

muut jo nukkuu,

eipä saavu nukkumatti.

Unettoman ristiretken,

mieli makaa lattialla,

tuntemusten rauha,

ei tunne odottavaa,

tunneiksi taas kääntyy.

Koputukseen havahtuu,

kuka oveen koputtaa.

Unen aika,

myöhään sitten,

valveilla se ei tule.

Oven takana nukkumatti,

kantaa eteiseen hiekkaa.

Varjonlapsi ylös lattialta nousee,

tuntemusten väsyneiden,

uni pian koittaa.

Ehkä pian unisaaret,

pehmeät maisemat löytää.

[FINIS]